EU:n digisääntelyn monet muodot
YLE uutisoi 7.8.2024 digisääntelystä ja sen vaikutuksista eurooppalaiseen tekoälykehitykseen sekä pää- että verkkouutisissa (toimittaja: Teemu Hallamaa).
Uutisoinnissa pohdittiin lähinnä eurooppalaisen sääntelyn vaikutusta isojen kv- teknologiafirmojen innokkuuteen tuoda sovelluksiaan EU:n alueelle. 12.8.2024 MTV3:n Huomenta Suomessa sivuttiin samaa aihetta, keskustelijoina mm. Miapetra Kumpula-Natri.
Keskustelua selkiyttäisi, jos ei puhuttaisi “digi- tai tekoälysääntelystä”, “kehityksestä” tai “sääntelyn vaikutuksista” yksikössä. Kyse on kourallisesta eri asioihin kohdistuvista asetuksista ja direktiiveistä. Ne myös vaikuttavat eri toimijoihin eri tavoilla.
Markkinoille tulon lykkäyksissä on myös kyse monesta eri asiasta. Osassa on haasteita tietosuoja-asetuksen (GDPR) kanssa, osassa taas lykkäyspäätöksiin on johtanut maaliskuussa 2023 voimaan astunut digimarkkinasäädös (DMA). Digimarkkinasäädös edellyttää GDPR:n tapaan loppukäyttäjien yksityisyydensuojan kunnioittamista, mutta vaatii lisäksi, että niin kutsutut portinvartijayritykset avaavat ydinpalvelut, kuten alustojen, sovelluskauppojen tai viestintäpalvelut myös kilpailijoiden tuotteille.
Varsinaista tekoälysääntelyä edustaa tekoälysäädös (AIA). Se astui voimaan 1.8. 2024. AIA:n kohdalla empimistä herättänee erittäin tehokkaisiin, nykyisin usein generatiivisiin algoritmeihin perustuvien, systeemisen riskin yleiskäyttömallien valmistajille ja markkinoilletuojille suunnatut velvoitteet. Lisäksi pohdittavaa riittää erityisesti julkiselle hallinnolle sekä niille yrityksille, jotka tuottavat esim. julkisen sektorin käyttöön tekoälypohjaisia sovelluksia.
Valmistelu- ja toimeenpanoputkessa olevissa säädöksissä on vielä auki olevia yksityiskohtia ja tulkintaepäselvyyksiä. Komissio voi esimerkiksi täydentää tai muokata myöhemmin tiettyjä säädöksien yksityiskohtia. Myös joidenkin keskeisten määritelmien (mm. systeeminen eli yhteiskunnallinen riski tekoälysäädöksessä) ollessa vielä auki sääntely on paikoin käsitteellisesti epäselvää. Hyvä myös huomata, että esimerkiksi tekoälysäädöksessä on paljon poikkeuksia, poissulkuja ja lisätäydennyksiä. Sen logiikka painottaa enemmän julkisen sektorin tekoälyn käyttöön liittyviä perusoikeusriskejä kuin yksityisen sektorin tai tutkimuksen. Ei olekaan ihme, että tekoälysäädöstä pidetään monimutkaisena ja jossain määrin sekavana.
Mitä vaikutuksiin tulee, niin tutkijan näkökulmasta sääntelykokonaisuuden seurauksien arviointi on lopulta empiirinen kysymys. Lähivuosina ratkaisevaa on, kuinka hyvin tai huonosti EU ja sen jäsenvaltiot onnistuvat toimeenpanovaiheessa.
On kuitenkin hyvä huomata, että vaikka sääntelykokonaisuus saavuttaisikin ensisijaiset tavoitteensa, kuten esimerkiksi tekoälyasetuksen osalta perusoikeusriskien ennaltaehkäisyn tai digimarkkinasäädöksen osalta digitaalisen vallan keskittymisen portinvartijoille, se ei silti ole tae toimeenpanon onnistumisesta. Onnistumista ei myöskään yksin mittaa, kuinka hyvin tai huonosti EU säädöksien yhteensovittaminen kansallisen sääntelyn kanssa sujuu.
Ratkaisevaa sen sijaan on, kuinka hyvin tai huonosti Eurooppa kokonaisuudessaan saa käytännöt sujumaan. Pahimmillaan toimeenpanossa voidaan epäonnistua siten, että käytäntöjen laatu vaihtelee eri EU:n jäsenmaissa, digitalisaatiokehitys polarisoituu alueellisesti EU:n alueella, ja pitkälle digitalisoituneissa mallioppilasmaissa esimerkiksi julkisen hallinnon kulut kasvavat. Kilpailukykyhaasteet voivat lisääntyä, ja tavoiteltu sisämarkkinoiden tehostuminen voi jäädä haaveeksi. Parhaimmillaan toimeenpanolla käytännöt saadaan sujuviksi, digitalisaatiokehitystä voidaan tukea EU:n alueella, osaamis- ja kilpailukykyhaasteita saadaan ratkottua, ja EU pysyy mukana maailman menossa. Toimeenpano voi myös myönteisesti tukea julkisen hallinnon digitalisaatiota sekä ihmisten hyvinvointia.
Tällä hetkellä kristallipallot eivät vielä tutkijankammiossa kerro, mille tielle EU ajautuu. Sen ne kuitenkin paljastavat, että toimeenpanon onnistuminen ei ole vain virkakunnan tai poliittisen johdon käsissä. Vaikka sääntelyn toimeenpanon hallintorakennelmat toki valmistellaan ja vahvistetaan virallista kautta, konkreettiset käytännöt rakennetaan tekemisen tasolla.
Teksti:
Anna-Mari Wallenberg
Kognitiotieteen yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto